Tämä on pitkä tarina, joten turha kertoa suurinta osaa. Olin päätynyt vieraaseen maahan, itseäänkuristavaan metsään ja tavannut vanhan naisen, jota kutsun Mummoksi sillä hän ei suostunut antamaan nimeään, sillä "hän oli liian vanha nimille".
Mummo asui kellarissa, jonka oviaukon tajusin myöhemmin olevan aivan samanlainen kuin Lascaux-luolan oviaukko.
Mummon kellari oli pitkä käytävä, ja hänen huoneensa oli käytävän varrella, oikealla puolella. Huone oli törkyinen, mutta kellarin paha haju tuli pidempää käytävältä. Käytävä laskeutui veteen, ja vedessä kellui suurelta osin rottien syömä ruumis.
Autoin Mummoa polttamalla ruumiin, ja Mummon tarinoista sain sen verran selvää, että kyse oli hänen saamattomasta pojastaan, joka oli ilmeisesti jollain lailla erikoinen. Mummo kertoi miehestään, joka oli mahdollisesti jonkinlainen ilmojen jumala. Nyt kylläkin kuollut hänkin.
Se oli ensimmäinen kerta kun tapasin Vapahtajan. Toisella kertaa hän oli hieman vähemmän kuollut.
It's a rather long story, so better cut it short. I had ended up in a strange country, in a forest that was strangling itself. I met an old woman who I call Grandmom as she refused to give her name, being "too old for names".
The Grandmom lived in a basement with a doorway just like the entrance to the Lascaux caves, I later learned.
The basement is a long hallway and her room is along the corridor, on the right side. The room was filthy but the bad smell was coming from further down the hallway. There the tunnel sloped into water and in the water floated a body half eaten by rats.
I helped the Grandmom by burning the body and from her stories I figured it was her good for nothing son, who was apparently somehow special. The Grandmom told about her husband, who was possibly some sort of sky god. He was currently dead as well.
That was the first time I met the Redeemer. On the second time he was a bit less dead.