Minun on taas oiottava tarinaa aika paljon. Kun lähdin luostarilta, jatkoin pohjoiseen ja alitin vuoren, jossa eli joukko naisia. Ainakin viisikymmentä naista. He ottivat minut vangikseen, mutta antoivat jatkaa kun lupasin raportoida heille obsidiaanipeilin välityksellä heitä kiinnostavista asioista. Myöhemmin sain tietää että tämän vuoren alla on labyrintti ja labyrintin keskellä puu jolla on taianomaisia kykyjä. Luultavasti naiset, tai osa heistä, ovat Nornia.
Vuoren jälkeen päädyin aavikolla ensin lännen ja sitten idän armeijan vieraaksi. Näiden kohtaamisien jälkeen naiset ottivat yhteyttä peilillä ja tiedustelivat armeijoista.
Seuraavana päivänä tapasin Vapahtajan. Hän oli jurtassa keskellä jäätävää aavikkoa. Keskustelusta hänen kanssaan en vieläkään ymmärrä paljoa, mutta hän ainakin tiesi mitä olen etsimässä ja tuntui tietävän paljon pohjoisen oloista. Keskustelun aikana tajusin että hän ei ole jurtan pimennossa näkymättömissä vaan että hän on kirjaimellisesti näkymätön ja puhuu kanssani telepaattisesti. Hän kutsui itseään Kalle Kummitukseksi. Tai ehkä minä kutsuin häntä sillä nimellä? Telepaattinen kommunikaatio tekee vaikeaksi olla perillä siitä kuka puhuu milloinkin.
Kalle Kummitus auttaa minut pohjoisen vulkaanisen labyrintin läpi maan alle. Matkalla on monia haasteita, ja peilikin osoittautuu elävämmäksi kuin aiemmin olin ymmärtänyt, mutta lopulta pääsen loistavaan huoneeseen. Huoneen valo on liian kirkasta silmille, mutta peilin kautta voi katsoa ympärilleen. Tässä valossa jopa Kallen ääriviivat voi nähdä.
Loistavassa huoneessa on Pedon pää. Se on alttarilla. Naiset peilissä haluavat nähdä sen tietääkseen kumpi heidän vihollisistaan on kuollut: Vihreä vai keltainen trolli. En ymmärrä kaikkea heidän puheistaan, mutta he mainitsevat ainakin Odinin, Kykloopin ja Ateenan. Trollin pää on yksisilmäinen, ja se kivettää katsojansa, mutta toinen silmä on vielä huoneessa.
Katselen ympärilleni peilin kautta ja koitan etsiä "laatikkoa tai keihästä" naisten ohjeiden mukaisesti. Vasemmalla on kallo ja sen päällä korppi. Oikealla on kallo ja sen sisällä käärme. Oikealla on laatikko. Laatikossa on sormi. Naiset käskevät tarkistamaan käteni. Vasemman nimetön puuttuu! "Laita sormi paikalleen!" Muurahaiset olivat tuoneet sormen tänne, he sanovat. Laitan sormen paikalleen ja tajuan, että korpin puolella on oltava silmä. Laitan silmä otsaani oikealla kädelläni. Kykloopin pään laitan nahkapussiin, jossa säilytän peiliä. Peili ja kykloopin naama yhdistyvät toisiinsa.
Tämä oli kolmas kerta kun tapasin Vapahtajan. Kuudennella kertaa hän herätti kuolleita.
I have to skip a few parts of the story again. As I left from the monastary, I continued to the north and went through a mountain that was inhabited by a group of women. At least 50 of them. They held me prisoner until I promised to report to them through an obsidian mirror about things they deemed important. Later I found out that there is a labyrinth under the mountain and in the middle a tree that has magical powers. Probably the women, at least some of them, are Norns.
After the mountain I ended up visiting the armies of the west and east on the desert. After the encounters the women contacted me through the mirror to inquire about the armies.
On the next day I met the Redeemer. He was in a yurt in the freezing desert. I still don't understand much of the discussion I had with him, but at least he knew what I was looking for and seemed to know many things going on in the north. During the discussion it dawned on me that he was not hiding in the darkness of the yurt, but literally invisible, communicating telepathically with me. He called himself George the Ghost. Or maybe I called him that? Communicating telepathically makes it hard to know who is talking at which moment.
George the Ghost helps me through the volcanic labyrinth underground. There are several challenges and even the mirror reveals to be more living than I previously realised. In the end I arrive into a shining room. The light is too bright for eyes, but through the mirror I can see the surroundings. Even George becomes less invisible in this light.
In the shining room there is the head of the Beast. The women in the mirror want to see it to know which of their enemies is dead: The green or the yellow troll. I don't understand everything they say, but they mention at least Odin, Cyclops and Athene. The head of the troll has only one eye and it turns to stone those who look at it, but the other eye is still in this room.
I look around with the help of the mirror and try to find a "box or a spear" as the women instruct me. On the left there is a skull with a raven on top, and on the right a skull with a snake inside. On the right there is a box. In the box there is a finger. The women tell me to inspect my hands. The left ring finger is missing! "Put the finger back!" The ants had brought it here, they tell me. I reattach the finger and realise that on the side of the raven there has to be an eye. I place the eye into my forehead with my right hand. The cyclops head I put into the leather bag where I keep the mirror. The mirror and the face suck into each other and unify.
This was the third time I met the Redeemer. On the sixth time he was resurrecting the dead.