Suuri kartoitus

Kartoitusprojekti aloitettiin Aavikon Katujain toimesta kirjastossa Kuuden Lukon aavikolla. Niihin aikoihin tiedettiin, että Sateenkaaritähti oli osunut johonkin eteläisten vuorten taa. Toiveena oli löytää tähti, mutta projektin ensimmäisten vuosikymmenten aikana tästä toiveikkuudesta jouduttiin luopumaan. Tuli selväksi, että Kraaterijärvi vuorten takana oli se, mitä tähdestä oli jäljellä.

Oli heitä, jotka pohtivat olisiko tähti voinut selviytyä iskusta, mutta useimmat Aavikkoisät pitivät sitä mahdottomana. Heidän teoriastaan tehdiin dogma ja siitä lähtien oli tapana sanoa, että tähti on levinnyt tasapuolisesti kaikkeen suoveteen. Tämä on syy siihen, että ruohomeren soturit yhä keräävät raudan aseisiinsa Suolaaksosta.

Vaikka kartoitus oli epäonnistunut tehtävässään tähden suhteen, useimmat kartturit olivat unohtaneet tämän olleen päämäärä alunperinkään. He jatkoivat työtään, ja joka vuosi jokin maailmankolkka saapui aavikon kirjastoon.

Uskottiin, että aavikko oli jo suurimmaksi osaksi kartoitettu, mutta suo oli osoittautunut monen kartturin kohtaloksi, ja kukaan ei ollut palannut suota ympäröivästä viidakosta.

Oli kuitenkin yksi, joka kuin ihmeen kaupalla onnistui kellumaan Myrkkyvirran mukana läntisten vuorien läpi. Hän lähetti viimeisen kyyhkynsä kertomaan Aavikon Isille, että maa ei suinkaan loppunut, vaan että vuoriseinän takana oli "puutarhojen" laakso. Näissä tarhoissa kasvit olivat ikäänkuin ihmisten liittolaisia ja tuottivat uskomattoman sadon ja hyvinvoinnin.

Aavikkoisät kutsuivat kyyhkyä Pahuudeksi. Useimmat heistä päättivät palata Kuuteen Lukkoon, Ristipiipun alle ja antautua mukavoitettaviksi. Suuri joukko tuli hulluiksi kuvitellessaan elämää puutarhoissa. Joistakin tuli etsijöitä, suokulkijoita.

Kirjasto oli enää vain kylmä kolo aavikolla. Satuaarteet kuivuivat ihmiskäden kosketuksen puutteesta.

The Great Mapping

The mapping project was started by the Penitants of the Desert near the Six Locks. At that time it was known that the Rainbow Star had struck somewhere south of the mountains. There was hope of finding the star, but this hope was lost during the first decades of the project. It became clear that the Crater Lake beyond the mountains was what remained of the star.

There were some who believed that the star might have survived the blast, but most of the Desert Fathers thought it impossible. Their theory was turned dogma and from then on it was always said that the star was equally spread in all the swamp water. On this account it became the custom among the steppe warriors to collect the iron for their weapons from the Swamp Valley.

By the time the mapping project had failed in finding the star, most people involved had forgotten that it was the goal in the first place. So they kept working and each year some part of the world arrived to the Desert Library.

The desert itself was believed mostly mapped, but the swamp had claimed the lives of many cartographers, and none had survived the jungle surrounding the swamp.

There was one, however, who had miraculously floated on the poison waters through the western mountains. They had sent their last pigeon to inform the Fathers of the Desert that the land did not end, but that there was a valley of "gardens" beyond the wall. These gardens were as if the plants had allied with people, producing unimaginable harvest and plenty.

This last bird was named Evil by the Fathers and many of them decided to return to Six Locks, under the Cross Chimney, and submit to a rigorous pleasant-making. A large number of Fathers were driven mad by the fantasies of the life in the garden. Some became seekers, the Swamp Walkers.

The library became a cold hole in the desert. The waters of lore were dispersed for the lack of human touch.